Vinkkejä lasten kasvatukseen

Vinkkejä lasten kasvatukseen

Teksti: Kirsi Lohtaja
Terveyspiste Qi
Teksti on julkaistu Omakotiviesti -lehdessä 2009

Viisi vuotta lastenkodin sairaanhoitajana, sekä useita vuosia psykiatrisessa hoitotyössä niin Suomessa kuin Ruotsissakin. Kaikki nämä kokemukset ovat yhdessä muovanneet kuvan siitä, millaiset asiat auttavat luomaan lapselle turvallisen ja tasapainoisen kasvuympäristön.

Ole läsnä lapsesi elämässä. Kaikkein tärkeintä, mitä voit lapsellesi antaa, on aika. Ei raha eikä tavara. Toki ne auttavat arjessa ja tuovat iloa, mutta vanhempien antamaa lämpöä ja läheisyyttä ne eivät korvaa. Käytä antamasi aika keskittyen lapseesi ja todella kuunnellen häntä. Pyri välttämään ajatustesi samanaikaista harhailua. Yhteiset hetket luovat muistoja. Halaa lasta, pidä sylissä, lue satuja, leiki, tee yhdessä läksyjä... Laatu on tärkeämpää kuin ajan määrä.

Erota lapsi ja hänen tekonsa. Kerro se myös lapselle. Kerro, että tykkäät hänestä muttet hänen teostaan tai käyttäytymisestään. On eri asia sanoa inhoavansa lasta kuin inhoavansa vaikka hänen pukeutumis- tai hiustyyliään. Tai sanoa olevansa pettynyt lapseen, sen sijaan, että sanoisi olevansa pettynyt lapsen käytökseen kyseisessä asiassa.

Opeta, mikä on oikein ja mikä on väärin. Anna tietoa ikätason mukaisesti. Näytä mallia. Toimi, niin kuin opetat. Pelkät sanat eivät riitä lapselle. Jos lapsi sanoo pahasti, valehtelee, tappelee tai varastaa, älä sivuuta asiaa. Opeta lapselle, että teoista pitää kantaa vastuu. Kerro lapselle, että sinulle voi puhua myös vaikeista asioista. Älä huuda, vaikka lapsi olisi toiminut väärin. Huuto ei ratkaise mitään, vaan pelottaa lasta. Kuuntele, neuvo, auta. Kerro missä lapsi teki virheen, selvitä miksi, opeta pyytämään anteeksi ja tarvittaessa hyvittämään teko. Lähde mukaan selvittämään asiat esim. kaverin tai kaupan kanssa. Kuuntele kaikkia osapuolia, ennen kuin tuomitset ja autat sopimaan asiat. Pyydä myös anteeksi, jos itse toimit väärin.

Kunnioita lasta, niin hänkin kunnioittaa sinua. Älä huuda vaan keskustele. Opeta lapselle, ettei ole kohteliasta keskeyttää toista tai puhua toisen päälle. Anna lapsesi sanoa sanottavansa loppuun niin, että hän kokee tulleensa kuulluksi. Voit kunnioittaa lapsen mielipidettä, vaikka et sitä jakaisikaan. Salli lapsellesikin yksityisyys. Jos hänellä on kavereita käymässä tai ovi on jostain syystä suljettu, on kohteliasta koputtaa ovelle ennen sisään menoa. Älä nolaa lasta kavereiden, sukulaisten, naapureiden, kaupan tädin edessä. Tarvittaessa kutsu lapsi sivummalle tilanteesta ja keskustele kahden hänen kanssaan. Vältä myös sellaisten lapsen toilailujen kertomista tutuille ja tuntemattomille, mitkä hävettävät lasta tai pahoittavat hänen mielensä. Tutustu lapseesi niin, että tiedät miten paljon ja minkälaista huumoria hän kestää ja ymmärtää.

Ole johdonmukainen kasvatuksessa. Pidä kiinni yhteisistä pelisäännöistä. Vanhemmat voivat yhdessä lasten kanssa sopia vapauksista ja vastuista, kunkin lapsen ikätaso huomioiden. Lapset voivat esittää toiveitaan ja näkemyksiään, aikuiset viime kädessä päättävät asiat. Esim. lasten ulkoiluajat voidaan sitoa ikään ja siihen, kuinka lapsi hoitaa vaikkapa läksyt ja oman huoneensa siivouksen. Teini-ikäisen voi jo odottaa osallistuvan kodin muihinkin töihin. Muista, että ensin työt sitten huvi. Eli ensin hommat ja sitten vapaus mennä kavereiden luo. Myös viikkoraha kannattaa antaa vasta töiden jälkeen. Tärkeää on sekin, että lapsi/nuori oppii ymmärtämään, että kaikista kotitöistä ei automaattisesti seuraa rahapalkka. Yhtä tärkeää on opettaa, että töiden jakaminen perheenjäsenten kesken lisää yhteistä aikaa, vanhempien voimavaroja ja vapaa-aikaa, sekä mahdollistaa tätä kautta vanhempien osallistumisen lapsen harrastuksiin. Kun muistat kiittää lasta tehdystä työstä, hän on motivoituneempi tekemään toisenkin kerran kotihommia.

Mielestäni alle 12-vuotiaan olisi hyvä olla kotona menoiltaan klo 19 mennessä. Yläasteikäiselle riittää arkena klo 20, viikonloppuisin ja lomilla klo 20-21. Erityismenot kuten konsertit ja nuorten illanvietot voidaan sopia yhdessä, kunhan on selkeä tieto kyydityksistä, läsnäolevista ja kuka aikuinen vastaa tilaisuudesta. 16-18-vuotiaille voi antaa enemmän vapautta, mikäli nuori toimii vastuullisesti. Silloinkin aikarajaksi suosittelen klo 22. Mikäli lapsi (varsinkin alle 16v.) haluaa olla ulkona tai kylillä useampia tunteja, on hyvä pyytää käymään kotona 2-3 tunnin välein. Kotonakäynnin voi ajoittaa vaikkapa ruoka-aikoihin. Ulkoiluajat voivat tuntua tiukoilta, mutta ne auttavat luomaan säännöllisyyttä ja turvaa lapselle.

Perhe, joka viettää säännöllisesti aikaa yhdessä, myös todennäköisemmin pysyy yhdessä. Pyrkikää syömään arkena ainakin aamupala ja päivällinen yhdessä. Viikonloppuna voisi esim. sunnuntai olla sellainen päivä, jonka koko perhe viettää säännöllisesti yhdessä (mikäli työvuorot sallivat). Silloin olisi oiva mahdollisuus syödä ulkona tai kokata ja leipoa yhdessä kotona, katsoa elokuvia, pelata lautapelejä, ulkoilla yhdessä, vierailla mummolassa tms. Vähintään yksi arki-iltakin viikossa koko perheen yhteistä aikaa pitäisi mahtua jokaisen perheenjäsenen kalenteriin!

Kaikenlainen luova yhteinen tekeminen ja harrastaminen muokkaa osaltaan lasten käyttäytymismalleja ja minäkuvaa. Lapsuudessa opitut taidot ja saadut muistot ovat kullanarvoisia. Lasten omaa ajattelua, taitoja ja ongelmanratkaisukykyä kehittävät mm. perinteiset pihaleikit, leikkimökkeily, erilaiset rakennuspalikat ym. koottavat lelut, kirjojen lukeminen ja kirjastoretket, retket luontoon, pihatalkoot, partio, kerhot...
Mielestäni tänä päivänä niin yleinen tietokoneen käyttö on mennyt lasten ja nuorten kohdalla turhankin pitkälle. Kouluikäinen tosin tuntuu tarvitsevan sekä tekstinkäsittelyä että tiedonhakutaitoa netistä. Mutta näyttöpäätteen tuijottaminen tuntitolkulla ei ole kenellekään terveellistä, saati kasvavalle nuorelle. Kasvaakseen terveeksi ja tasapainoiseksi aikuiseksi, lapsi/nuori tarvitsee käytännön tietoja ja taitoja, tervettä maalaisjärkeä, paljon liikuntaa ja raitista ilmaa, onnistumisen elämyksiä, sekä ympärilleen turvallisia aikuisia ja hyviä ystävyyssuhteita.

Tässä muutamia vinkkejä tietokoneen käyttöön: Netin käyttöön saa asennettua rajat, mille sivustoille kukakin käyttäjä saa mennä. Samoin voi koneelle rajata kellonajat, missä puitteissa se ylipäänsä aukeaa. Hallintapaneelin käyttöoikeudet omaavan perheenjäsenen kannattaa seurata käyttöhistoriasta säännöllisesti, millä sivustoilla jälkikasvu käy. Nuorelle pitää antaa tietoa, miksi ja kuinka paljon itsestään on turvallista kertoa erilaisilla keskustelupalstoilla, ja onko niille edes tarpeellista mennä. Lastensuojelulliselta näkökannalta mm. kotiosoite, tarkat tunnistetiedot, henkilötiedot, vähissä vaatteissa tai epämääräisessä kunnossa lapsesta/nuoresta otetut kuvat, ovat alttiina päätyä väärinkäytön kohteiksi. Päivittäistä tietokoneen käyttöä on hyvä rajata erityisesti peruskouluikäisillä. Riippuvuus koneella roikkumiseen ja laiskuus muuhun puuhaan kun syntyy helposti!

Omakotialueella löytyy usein ikäkavereita. Siinä missä lapsille tekee hyvää saada seuraa, myös aikuisten tulisi tutustua lähinaapureihinsa ja lastensa kavereiden perheisiin. Kun lapsi tuntee, että hänen kaverinsa ovat tervetulleita vierailemaan kotona, tarve lähteä kaupungille usein vähenee. Kivaa puuhaa kun on tarjolla lähempänäkin ja mukavassa ilmapiirissä. Ja jos vanhempi/vanhemmat vielä ennättää silloin tällöin keksiä lapsille ja aikuisille yhteistä ajankulua - minkä ei tarvitse aina maksaa jotakin -, niin mikäs sen parempaa! Perheelle tärkeistä säännöistä ja rajoista on hyvä pitää kiinni myös naapurin lasten ollessa käymässä. Eli omat ja vieraat lapset saavat luvan noudattaa samoja perheelle tärkeitä sääntöjä (esim. meillä ei saa riehua ja hajottaa tahallaan leluja, kädet pestään ennen ruokailua). Kun aikuinen tietää, missä ja minkälaisessa seurassa jälkikasvu aikaansa viettää, ollaan oikealla tiellä! Terveesti sosiaalinen nuori osaa ja uskaltaa myös olla tarvittaessa avuksi muillekin naapuruston ihmisille. Voipa naapurustosta löytyä pientä lisätienestiäkin vaikkapa lapsenvahtina tai nurmikonleikkaajana!

Kaikki oikeudet pidätetään , All rights reserved , Copyright Kirsi Lohtaja